2021

Uusi vuosi. 

Yhdellä kellonlyömällä toisesta vuodesta tulee mennyt ja toisesta vuodesta uusi. Mikään ei kuitenkaan erityisesti muutu. Paitsi numerot.

Silti kaikkeen uuteen liitetään odotuksia ja toiveita. Mitä toivoisin tapahtuvaksi? Mitä voisi tapahtua? Mitä ei saisi tapahtua?

 Tohtori Höyhen on tullut siihen tulokseen, että riippumatta toiveista, elämä kuitenkin jatkaa kulkuaan. Kunnes jonain päivänä pysähtyy kunkin kohdalla. Kuulostaa jotenkin jopa masentavalta. Haluan uskoa, että sellaista lopullista pistettä ei tule, vaan energia vain muuttaa muotoaan. Millaiseksi; se on kyllä täysi arvoitus. Vielä.

Vuosi 2020 opetti vauhdin hidastamista. Paluuta aikaan, jolloin ei eletty vain näyttääksemme ulkopuolisille, miten yhteiskuntakelpoisia ja menestyviä olemme. Ensin tämä hidastuminen ahdisti, sitten siihen tottui ja nyt ei enää oikein meinaa eikä tahdo päästä vauhtiin uudelleeen. Mutta pitääkö päästäkään vauhtiin? Jospa vain hengittelisi rauhassa, pötköttelisi koronakehdossa ja heräilisi pikkuhiljaa. Ja ihan ilman suuria tavoitteita. Antaen uuden vuoden tuoda sen, jonka se on tuodakseen.