Rohkeus

Tohtori Höyhen on suuri Anna-Leena Härkös-fani (kuvassa kyseinen daami, kuva netin kuvapankista, vuodelta 2014).

Härkönenhän on todellinen multilahjakkuus: kirjailija ja näyttelijä. Minua on aina riemastuttanut Härkösen tyyli kirjoittaa. Hän käyttää huumoria apuna silloinkin, kun käsitellään vaikeita ja kipeitäkin asioita. Itsellänikin on tapana tarkastella usein elämää jotenkin huvittuneena hymyillen. Varsinkin, kun joku on oikein tärkeä ja tosissaan, se menee niin helposti överiksi, että on vain hauskaa.

Tykkään myös siitä, että Härkönen ei sievistele ja kaunistele asioita, vaan sanoa päräyttää ääneen sen, jota muut vain salaisesti ajattelevat. Viimeisimmässä Anna-lehdessä oli Anna-Leena Härkösen haastattelu. Oli taas niin hyviä kannanottoja moniin eri asioihin. Kuten esimerkiksi, että kyllä ihmisen saa hylätä, jos hän vahingoittaa sinua jollain tavoin. Eikä ilkeitä ihmisiä tarvitse sietää. Välit voi huoletta katkaista ihmiseen, joka vaan loukkaa, ja jonka tapaamisen jälkeen olet ihan puhki.

Samoin hän puhui siitä, miten tietyn ikäluokan naiset opetettiin liian kilteiksi. Kaikenlainen käpälöinti jotenkin otettiin jonkinlaisena huomionosoituksena ja otettiin merkkinä siitä, että kelpaa.
Tohtori Höyhenkin on joskus nuorempana lähtenyt tuntemattoman matkaan, harrastamaan huonoa seksiä, koska on jotenkin kuvitellut, että se nyt jotenkin kuuluu asiaan ravintolaillan päätteeksi ja että kaikki muutkin toimii näin. Eihän tuollaisista kohtaamisista saa yleensä kuin paskan olon.
Onneksi ihminen vanhetessaan yleensä viisastuu (vähän) ja tulee niin mukavuudenhaluiseksi, ettei halua enää tehdä mitään sellaista, mitä ei tahdo.

Härkönen puhui haastattelussa myös siitä, miten rajat täytyy osata vetää. On se sitten sitä liian iholle tulemista tai muuten henkistä hyökkäilyä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että pääsääntöisesti ihmisiä pitää kohdella ystävällisesti.

Sitten hän kertoi, miten lopetti juoksemisen. "En juokse enää koskaan". Oli ollut lenkillä, ja oli ollut raskasta ja tahmeaa ja tajusi, ettei tykkää koko puuhasta yhtään. Akkukin loppui kuulokkeista ja hän vihasi jokaista hetkeä. Kotiin tultuaan heitti lenkkivaatteet roskiin, ja päätti, että tästä lähtien vain kävelee. Komppaan. En itsekään tajua, mitä hauskaa on juoksemisessa. Mutta juoskoon ne, jotka saa siitä jotain irti. Itse mieluummin kävelen kovaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H