"Kutsit"

Tällä kertaa Tohtori Höyhen ajatteli pureutua merkkilaukkujen merkilliseen maailmaan. Tiedän, että on ihmisiä, jotka satsaavat tonneja johonkin käsveskaan. Nimenomaan siis luxusmerkkilaukkuun.
Kaikki kunnia asiaan vihkiytyneille. Tohtori Höyhen ei taida kuulua heihin...

Merkkilaukku on kuulemma sijoitus. Juu, varmaan onkin, jos laukkua jaksaa pitää naftaliinissa ja sen voi jossain kohtaa myydä eteenpäin virheettömänä. Jos laukkua taas meinaa käyttää, niin eihän se silloin pysy virheettömänä. Se kuluu, naarmuuntuu, haalistuu, vuorikangas rispaantuu, ehkä likaantuukin jne.
Mitä järkeä on ostaa laukku, jollei sitä käytä? Sama, kuin ostaisi auton ja pitäisi sitä tallissa. Ja ajaisi vain sunnuntaisin. Tai joka toinen torstai.

Tohtori Höyhen on pohtinut sitäkin, että näitten merkkituotteiden kohdalla kuluttaja yleensä maksaa niistä siivoisen summan. Vaikkei olisikaan ihan satavarma, missä maassa laukku on valmistettu ja millä kustannuksin. Ja onko käytetty lapsityövoimaa. Tai riistetty muuten vaan köyhiä.

Sen lisäksi, että kuluttaja maksaa sen siivoisen summan, hän myös kuitenkin suostuu samaan aikaan toimimaan kävelevänä mainostelineenä. Kun siinä tuotteessa on se MERKKI. Eli samaan aikaan tuet ko. puulaakia sekä maksat (ylihintaa) yliarvostetusta tuotteesta ja mielikuvasta, ja sen lisäksi toimit mainosständinä. Hmm..

No, kiitos ja anteeksi, toivottavasti Tohtori Höyhen ei aiheuttanut tällä kirjoituksellaan merkittävää mielipahaa asian harrastajille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?