Työn arvo
Miten paljon työ määrittää ihmistä?
Tri Höyhen oli taannoin muutaman kuukauden työttömänä. Alussa se oli ihanaa ja rentouttavaa. Myös toipumista narsistisia ominaisuuksia omanneen esimiehen kanssa käydystä jatkuvasta väännöstä. Työ oli ihanaa, mutta työsuhde erittäin sairas ja mielivaltaisuuksia täynnä. Peli oli pakko puhaltaa poikki ja ottaa avuksi myös liitto ja lääkärit. Lopputulokseen lienevät molemmat osapuolet tyytyväisiä.
Tri Höyhen säilytti tietyt rutiinit myös työttömyyden aikana. Nousu varhain, aamutoimet, koiran kanssa ulos ja "Sydämen asialla"- sarjan seuraaminen. Iltapäivisin päikkärit, ruoanlaittoa ja muuta hääräämistä. Teinin hakemista koulusta autolla. Paljon elokuvia Netflixin kautta, paljon luettuja kirjoja.
Jossain kohtaa alkoi kyllästyttää ja tympiä. Aavistuksen masentaakin. Opiskeluistaan kotiin iltapäivisin palanneet lapsetkin huomauttelivat siitä, että olin aina kotona.
Toisaalta Tri Höyhen oli päättänyt, että ensinnäkään ei enää hakeudu sille alalle, jossa ollut pari vuosikymmentä ja ala nähty lähes joka kantilta. Varoi siis menemästä siihen halpaan, että taas hakisi hakemisen vuoksi ja hätäpäissään johonkin työhön ympäristön paineen alla, ja olisi taas lopulta vain kyllästynyt ja turhautunut.
Itsetunto ja tunne omasta merkitykstä ja olemassaolon tarkoituksesta kyllä mureni hiljalleen sitä mukaa, kun työttömyys jatkui. Eli vahvassa istuu omakin käsitys siitä, miten ollaa osa yhteiskuntaa. Omalla tavallaan on täysin eri asia olla työelämän ulkopuolella vaikkapa työkyvyttömyyden tai eläköitymisen kautta.
No, Tohtori Höyhenen kärsimys ja kärsivällisyys palkittiin lopulta. Järjestyi koulutuspaikka mieluiselle alalle ja uudet tuulet puhaltavat. Vire ja fiilis taas hyvässä nousussa. Kyllä ihminen tarvitsee aina jonkin kiintopisteen, johon tähdätä.
Kuva Googlen kuvapankki
Tri Höyhen oli taannoin muutaman kuukauden työttömänä. Alussa se oli ihanaa ja rentouttavaa. Myös toipumista narsistisia ominaisuuksia omanneen esimiehen kanssa käydystä jatkuvasta väännöstä. Työ oli ihanaa, mutta työsuhde erittäin sairas ja mielivaltaisuuksia täynnä. Peli oli pakko puhaltaa poikki ja ottaa avuksi myös liitto ja lääkärit. Lopputulokseen lienevät molemmat osapuolet tyytyväisiä.
Tri Höyhen säilytti tietyt rutiinit myös työttömyyden aikana. Nousu varhain, aamutoimet, koiran kanssa ulos ja "Sydämen asialla"- sarjan seuraaminen. Iltapäivisin päikkärit, ruoanlaittoa ja muuta hääräämistä. Teinin hakemista koulusta autolla. Paljon elokuvia Netflixin kautta, paljon luettuja kirjoja.
Jossain kohtaa alkoi kyllästyttää ja tympiä. Aavistuksen masentaakin. Opiskeluistaan kotiin iltapäivisin palanneet lapsetkin huomauttelivat siitä, että olin aina kotona.
Toisaalta Tri Höyhen oli päättänyt, että ensinnäkään ei enää hakeudu sille alalle, jossa ollut pari vuosikymmentä ja ala nähty lähes joka kantilta. Varoi siis menemästä siihen halpaan, että taas hakisi hakemisen vuoksi ja hätäpäissään johonkin työhön ympäristön paineen alla, ja olisi taas lopulta vain kyllästynyt ja turhautunut.
Itsetunto ja tunne omasta merkitykstä ja olemassaolon tarkoituksesta kyllä mureni hiljalleen sitä mukaa, kun työttömyys jatkui. Eli vahvassa istuu omakin käsitys siitä, miten ollaa osa yhteiskuntaa. Omalla tavallaan on täysin eri asia olla työelämän ulkopuolella vaikkapa työkyvyttömyyden tai eläköitymisen kautta.
No, Tohtori Höyhenen kärsimys ja kärsivällisyys palkittiin lopulta. Järjestyi koulutuspaikka mieluiselle alalle ja uudet tuulet puhaltavat. Vire ja fiilis taas hyvässä nousussa. Kyllä ihminen tarvitsee aina jonkin kiintopisteen, johon tähdätä.
Kuva Googlen kuvapankki
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!