Menetys

 

Arki menee helposti siten, että sitä on jotenkin käpertynyt omiin asioihinsa ja pienistä harmeistakin saa kasvatettua elämää suurempia ongelmia. Hyvin inhimillistä. 

Kaikki kuitenkin pysähtyy ja saa täysin erilaiset mittasuhteet, kun kuolee nuori ihminen. Vaikkei kyseessä olisikaan mikään henkilökohtainen tuttu, niin silti asia koskettaa. Kyseessä on tällä kertaa siis kansanedustaja, joka teki itsemurhan eduskuntatalossa eilen. Kolmekymppinen mies. Jonkun ystävä, puoliso, lapsi, lapsenlapsi, työtoveri jne. Tosi iso aukko jäi monen elämään varmasti.

Tietenkin mietityttää, että mikä saa nuoren, menestyneen ja ilmeisen pidetyn poliitikon tekemään noin radikaalin ratkaisun. Hänellä oli myös sairaus munuaisissa, ja tietenkin tuli mieleen se, että onko lääkityksessä ollut jotain sellaista, joka on vaikuttanut mielenterveyteen? Vai onko taustalla jotain pidempiaikaista ongelmaa? En usko, että ihan hetken mielijohteesta henkilö päätyy itsemurhaan ja tekee sen vielä työpaikallaan. Mutta tästäkin taas huomaa, että ikinä ei voi tietää, mitä näennäisen tyynen  ulkokuoren alla tapahtuu. Masennus ei näy useinkaan päällepäin.

Olen myös jo kauan pistänyt merkille, että ihmiset Suomessa voivat todella huonosti. Tätäkin tapausta kommentoitiin todella törkein sanakääntein somessa, ja monet keskusteluketjut suljettiinkin. En tiedä, mikä saa aikuisen ihmisen kirjoittamaan rumasti näinkin ikävän asian kohdalla. Tuntuu, että suomalaiset ovat jotenkin täynnä vihaa ja se vihaaminen vain lisääntynyt viime aikoina. Johtuuko se siitä, että hallituksen leikkausten vuoksi yhä useampi tuntee toivottomuutta tulevaisuuden suhteen? Ehkä.