Tohtori Höyhen

  Tämän aamun lehdessä oli juttu nuorehkosta naishenkilöstä, joka kaiken suorittamisen, ylenpalttisen liikunnan ja uraputkeilun seurauksena oli saanut kehonsa niin huonoon kuntoon, että käveli keppiin tukeutuen. Elämänmuutos lempeämpään elämään oli  pakon sanelemana myöhemmin tehty. Paluuta entiseen ei enää ollut. Tämä maailma on kyllä ihan sairaan suorituskeskeinen. Tuntuu että ihan joka asiassa ihmiset kilpailevat keskenään. Tai laitetaan kilpailemaan. Olin joskus työpaikassa, jossa verrattiin työntekijöiden myyntejä. Kisassa oli yleensä ykkösenä tietty henkilö. Vaikka hänen tuloksensa oli loistava, sillä oli varjopuolena se, että hyökkäävällä tyylillään hän teki sen, että moni asiakas vältteli häntä myöhemmin asioidessaan. Eli tehokkuus ei ollut pelkästään tuottavaa ja positiivista. Usein myös nämä nykyiset somevaikuttavat peräänkuuluttavat sitä, että pitää osata myös tauottaa työtä ja ottaa tarpeellisia breikkejä. Silti he raportoivat eli suorittavat myös lomaansa. Joka kä...

  Tänä aamuna lueskelin artikkelia, jossa kerrottiin siitä, että Tyksissä psykoosista hoidettavista nuorista puolet kannabiksen käyttäjiä. Kannabis siis lisää skitsofreniaa, ja sitä riskiä lisää käytön aloitus alle 15-vuotiaana, psykoosisairaudet suvussa sekä aiemmat psykoosityyppiset kokemukset.  Tämä asia kyllä herätti ajatuksia. Ehkä oikeanlaista valistusta pitäisi lisätä. Tietääkö monikaan nuori, että saattaa viattomaksi ajatellulla kokeilulla saada riesakseen elinikäisen sairauden? Omienkin, jo aikuisten lasteni kautta olen ollut tietoinen siitä, että "kukan polttelusta" puhutaan tietyissä piireissä melkein yhtä kepeästi kuin jostain kahvilla käymisestä. Kouluissakin ainetta liikkuu. Ehkä myös elokuvat korostavat liikaa kannabiksen viihdekäyttöä ja näennäistä harmittomuutta. No, aikuinen tekee mitä tekee elämällään, mutta useinkaan se ei ole ihan pelkästään "jokaisen oma asia". Eikä varsinkaan alaikäisillä, joiden aivot vasta kehittymässä. Itselläni ei ole huum...

  Jossain vaiheessa minusta tuntui, että olen kokonaan kadottanut kyvyn haaveilla. Ikäänkuin unelmia ei enää olisikaan. Mutta sitten kävin tässä lähistöllä katsomassa sitä huvilaa, joka jokunen aika sitten yritettiin tuhopolttaa (kuvan huvila ei liity tapaukseen vaan esittää Helsingin Linnunlaulussa sijaitsevaa huvilaa) ja jokin minussa heräsi uudestaan. Mietin huvilan rappiota katsoessani, että voi miten hieno se on ollutkaan aikoinaan ja mietin myös surullisena, että miksi se on hylätty muinoin. Olen aina rakastanut historiaa ja vanhoja rakennuksia. Ja tosiaan tajusin, että osaanhan vielä haaveilla: minusta olisi aivan ihanaa saada asua vanhassa, upeassa, mielellään mansardikattoisessa talossa. Juu, tiedostan, että tuolloin pitää olla myös riittävästi rahaa ja kykyä jatkuviin remontteihin, korjaus- ja ylläpitotöihin. Eli haaveilen, että minulla olisi varaa asua ja elää kiintoisaa elämää ihanassa, vanhassa talossa, joka huokuu tunnetta ja historiaa. Toinen haaveeni liittyy ehkä yl...

  Hiukan otti päähän, kun sovittelin vaatteita (ihan omasta vaatekaapista kesää varten). Rantakuntotavoitetta ei ole vieläkään täysin saavutettu. Takapakkia kuntokuurista on tullut viimeisen puolentoista kuukauden aikana, koska olen ollut vähän väliä flunssainen. Elän lisäksi melko terveellisestikin, joten jotenkin en tajua tätä painon jumittumista siltikään. Se on se ikuinen 5 kg. Vyötäröllä. Kesä kuitenkin tulee ja se on ihanaa. Suomessa tämä aurinkoinen aika on kovin lyhyt ja tosiaan tuntuu siltä, että ihmiset yrittävät muutaman kuukauden sisällä tehdä mahdollisimman paljon kesä-asioita, Stressinkin varmasti itselleen saa, jos ottaa tavoitteeksi liian monta kesätapahtumaa. Itsellä tuntuu, että elämä alkanut liikaakin pyöriä tekemättömien hommien ympärillä. Meillä aikakin on miljoona remonttiasiaa kesken ja vielä pitäisi ehkä asuntoautoillakin. Plus pihahommat, jotka vuosi vuodelta kiinnostavat yhä vähemmän. Tai pienimuotoisesti kiinnostaa, mutta ei mikään työleiri-tyylinen. Asia...

  Perheessä oli merkkipäivä ja päätin leipoa retroherkun eli voileipäkakun.  Kakkuun meni aika paljon erilaisia aineksia: Creme fraichea, tuorejuustoja, palvia, maksapasteijaa, kurkkua, kurkkusalaattia jne.. Onnittelin syystäkin itseäni onnistuneesta lopputuloksesta.  Näin jo sieluni silmissä, miten aikuiset lapseni kumppaneineen ihastelevat kakkua ja nauttivat siitä täysin rinnoin. Toisin kuitenkin kävi: Tampereelta tullut nuoripari oli ensinnäkin myöhässä. Ja olivat jo matkalla pysähtyneet pizzalle ja salaatilla. Eivät siis olleet nälkäisiä kahvipöytään tullessaan. Toinen tytär otti kyllä palasen, mutta hänellä oli kiire bussille ja uuden poikaystävän luo. Tajusin, että meillä on nyt helvetinmoinen kimpale voileipäkakkua, jota ei kukaan syö. Suoraan sanoen meinaisin oikein suuttua. Vähän suutuinkin. Sanoin että vien koko kakun seuraavana päivänä kuoroharkkoihin. "Hyvä idea, vanhuksille varmasti maistuu", tuumasi nuoripari. Huomautin, että kuoron nuorin jäsen on kuitenki...

  Itsekin on nykyään vähän siinä moodissa, että miettii että pitäisikö lopettaa uutisten katselu ja kuuntelu kokonaan. Varsinkin politiikkaan liittyvien asioiden kohdalla.  Hallitus on entisestään kurjistanut/kurjistamassa varsinkin heikoimmissa asemissa olevien ihmisten elämää. Itse nämä asiat eivät nyt niin merkittävästi koske, mutta kyllä silti tulee mieleen, että eikö tuohon mielivaltaan voi mitenkään puuttua ja vaikuttaa?? Tämä maa alkaa tuntua päivä päivältä enemmän diktatuurimaalta. Onko muka tätä päivää, että jotkut ihmiset ovat pakotettuja esimerkiksi vaihtamaan pienempiin asuntoihin vain siksi, että neliömäärä liian "suuri", jotta saisivat asumistukea? Tai työpaikkoja ei ole, mutta sen sijaan, että niitä luotaisiin, niin laitetaan työttömät ja osa-aikaiset hakemaan työpaikkoja (joita ei ole). Näistä muistakin leikkauksista ovat varmaan kaikki kuulleet, joten en ala niitä tässä toistamaan. Tuntuu myös, että osalta ihmisistä puuttuu täysin empatiakyky. Jokainen on ehk...