Tohtori Höyhen

  Alkoi mietityttää sellainenkin asia, että miten sitä on eletyn elämän myötä alkanut miettiä parisuhdettakin eri tavoin kuin nuorena. Itsellä muutama pidempi parisuhde takana ja tällä hetkellä nykyistä liittoa eletty lähes neljännesvuosisata. Aiemmista liitoissa olen joko salamaihastunut toiseen tai riidellyt itseni ulos. Nuorenahan sitä arvosti parisuhteessa eniten sellaista jatkuvaa symbioosia, joka käytännössä melko mahdotonta. Oli mustasukkainen, epävarma ja omistushaluinen ja toisaalta halusi kuitenkin itselleen ehkä erivapauksia. Liikaa tuli myös kiinnitettyä huomiota kaikkeen ulkoiseen. Tyhjänpäiväistä sen asian pohtimista, että mitä muut sanoo tai ajattelee. Toki nuorena siinä saattaa sählätä myös jommankumman sukuakin liiankin kanssa, jos ei olla osattu vetää selkeitä rajoja. Nykyään sitä elää aika itsenäisesti. Molemmat tekee omia juttujaan (työt/harrastukset) ja silti ollaan yhdessä. On jonkinlainen me-henki kuitenkin, vaikka ei kyhnätä koko ajan kylki kyljessä. Ollaan ...

  Olenhan usein toitottanut olevani aamuihminen ja kertonut, miten haluaisin harrastaa harrastuksiani aamupäivisin. Ja että olen ahdistunut kuoroharkoista, jotka iltaisin, vaikka olenkin tyytyväinen sitten, kun olen niissä paikan päällä. Ilmeisesti jonkinlainen siedätyshoito on tuottanut tulosta: eilen meillä oli ylimääräiset, vapaaehtoiset stemmaharkat (muuten on siis hiihtolomaviikko) ja oikeastaan en ollut yhtään ahdistunut vaan lähinnä innostunut ja tosiaankin tunsin kuuluvani joukkoon. Oli ilo laulaa kymmenen naisen kanssa ja alkaa jo innostaa tuleva esiintymismatkakin. Jee! Kevättä rinnassa selvästi.

Itselleni ohjeeksi voisin antaa, että ei kannata provosoitua ihan kaikesta, pääsee helpommalla. Maailmaa ei voi kauheasti muokata mieleisekseen, vaikka miten haluaisi. Jokaisella on oma opinpolkunsa elämässä ja me kehitytään kaikki ihan omilla tavoillamme. Jotkut ei kehity koskaan ja sekin on hyväksyttävä. Välillä pohdin että jos muuttaisi saareen erakoitumaan. Seuraisi somea mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Myös uutiset ja sanomalehdet kannattaisi varmaan jättää ihan minimiin. Minulla on vielä sellainen haave, että jotain näkyvää haluaisin tehdä. Enkä tarkoita esimerkiksi sarjamurhilla hankittua "kuuluisuutta", vaan lähinnä kirjoittamisella/kuvataiteilla/sarjakuvilla tapahtuvaa vaikuttamista. Jossa pystyy aika hyvinkin hyödyntämään omaa elämänkokemusta ja myös sitä luonteen kriittisyyttä. Toteutus tässä suunnitelmassa vielä jonkin verran kesken. Suurin osa meistä ihmisisistä ei jää millään tavalla historiaan, ainakaan siis sillä tavalla, että joku muistelisi enää sadan ta...

 Nyt on pientä flunssaa pukannut, joten sekä kuntosali- että kuorohomma ollut pakollisella tauolla. Itsellähän ei kuume meinaa millään nousta, joten senkin takia kai sairaus tulee hiljaa hiipien ja ilmeisesti lähtee samaan tyyliin poiskin. Alkoi raivoisalla aivastelulla ja pienellä päänsäryllä ja nyt on lähinnä vain vähän tulehtunut olo hengitysteissä. Normaalit koiralenkit kyllä pystyy tekemään. Aamulla koiralenkillä mietin tätä ihmisen luonnetta. Olen elämässäni ollut melko usein jonkinlaisissa kahnauksissa ihmisten kanssa. Varsinkin työelämässä. Perusluonteeni on kai hiukan nopeasti reagoiva, ja usein huomaan sanovani asiat liiankin suoraan. Jotkut ihmisethän sitten taas osaavat vittuilla niin, että kohde tajuaa sen vasta myöhemmin. En tiedä, onko sivistyneisyyteen verhottu huono palaute sitten jotenkin parempi kuin yltiösuoruus. Itse koen, että olen useimmiten kuuluttanut oikeudenmukaisuutta ja enkä jaksa kauaa olla mukana ihmissuhdepeleissä ja selän takana puhumisessa. Mieluum...