Kehollista hyvinvointia

 


Olen uutterasti jatkanut kuntoilua (kuntosali ja vesijumppa). 3,5 kuukautta jo.  Yleensä liikun keskimäärin 3-4 kertaa viikossa (plus koiralenkit päälle). Lihaskunto on parantunut ja kiinteytymistä havaittavissa. Vaakalukemat eivät näytä mitään huimaa pienentymistä, mutta tällä kertaa en ole langennutkaan numeroihin vaan siihen, mitä peili näyttää. Olen siis suurimman osan elämästäni ollut joko hoikka tai normaalipainoinen. Nyt ehkä viime vuodet normaalipaino plus.

On kyllä totta, että fyysinen ja henkinen hyvinvointi kulkee usein käsi kädessä. Kun on itseensä hiukan tyytyväisempi, ei maailmakaan vaikuta ihan kamalalta paikalta. Olen tietysti liikuntaan ja kunnon kohotukseen liittyen vähentänyt huimasti myös viininlipitystä. Sillä tietysti on muita hyviä seurauksia terveyden lisäksi. 

Syömisiini en ole tehnyt mitään erityisiä muutoksia. En kaihda välillä herkkujakaan. Syön siis tavallista kotiruokaa. Aina aamun aloittaa ensin kahvi (joka nyt valmistetaan pavuista jauhamalla, koska hankittiin kahvikone kotiin) ja sitten joskus 10-11 välillä syön kaurapuuroa. Kasviksia pitäisi syödä enemmän. Mutta olen etupäässä tyytyväinen tähän kehityskaareeni ja toivon että alkava vuosi 2025 jatkuu hyvää suuntaan.

Kommentit

  1. Sus'4. tammikuuta 2025 klo 2.02

    Kaaduin kk sit fillarilla ja kunto rapistui huomattavasti, eilinen kauppareissu oli helvetistä, siis kotimatka painavine kasseineen. Ikää tulee, pakko alkaa suhtautumaan hieman eri lailla asioihin. Kaurapuuroa menee täälläkin pari kertaa viikossa, aiemmin ei ole maistunut, tekee vatsalle hyvää ja maistuukin ihan ok ja täyttää hyvin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?

Kuva
  Sain hoitoalan tutkintoni valmiiksi tuossa joku aika sitten. Viimeistä näyttöä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä, kerta toisensa jälkeen, hakeudun samaan ongelmaan? Se ongelma on päiväkoti työpaikkana. Ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta minua on aina ahdistanut se ilmapiiri, joka varhaiskasvatuspaikoissa vallitsee. Lapset ovat ok, mutta ne aikuiset eivät. Aivan käsittämätöntä valtataistelua, uhriutumista, selkäänpuukotusta etc. En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa,...
Lue lisää

Kehollista

Kuva
 Tällä viikolla olen viihtynyt paremmin salilla kuin vesijumpassa. Aina vähän fiilikset vaihtelee, se sallittakoon. Ryhdyin pohtimaan näitä kaikenmaailman ravintotietäjiä ja laihdutusohjeita, joita siis pilvin pimein joka paikassa (lähinnä somessa) varsinkin näin alkuvuodesta. Ihanaa, että joku löytää niistä avun. Kyse on kuitenkin pikemminkin itsekurista kuin siitä, että maksat jollekin niistä asioista, jotka parhaiten itsekin jo tiedät. Myös geenit, hormonit ja lääkitys vaikeuttavat painonpudotusta, vaikka miten seuraisi säntillisesti ohjeita. Aina ihmetyttää näissä ohjeissa se, että tuntuu unohtuvan, että me olemme kaikki yksilöitä. Esimerkiksi hokema "aamupala on päivän tärkein ateria". En koko elämäni aikana ole ollut nälkäinen heti aamusta. Kahvia on pakko saada (no ainakin suotavaa). Se nälkä tulee itselle vasta myöhemmin.  Ja toisaalta ihmetyttää senkin asian korostaminen, että voit laihtua, vaikket liiku. Ymmärrän tämän ohjeen silloin, kun on kyseessä henkilö, joka e...
Lue lisää

Ikimuistoista

Kuva
Itselleni ohjeeksi voisin antaa, että ei kannata provosoitua ihan kaikesta, pääsee helpommalla. Maailmaa ei voi kauheasti muokata mieleisekseen, vaikka miten haluaisi. Jokaisella on oma opinpolkunsa elämässä ja me kehitytään kaikki ihan omilla tavoillamme. Jotkut ei kehity koskaan ja sekin on hyväksyttävä. Välillä pohdin että jos muuttaisi saareen erakoitumaan. Seuraisi somea mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Myös uutiset ja sanomalehdet kannattaisi varmaan jättää ihan minimiin. Minulla on vielä sellainen haave, että jotain näkyvää haluaisin tehdä. Enkä tarkoita esimerkiksi sarjamurhilla hankittua "kuuluisuutta", vaan lähinnä kirjoittamisella/kuvataiteilla/sarjakuvilla tapahtuvaa vaikuttamista. Jossa pystyy aika hyvinkin hyödyntämään omaa elämänkokemusta ja myös sitä luonteen kriittisyyttä. Toteutus tässä suunnitelmassa vielä jonkin verran kesken. Suurin osa meistä ihmisisistä ei jää millään tavalla historiaan, ainakaan siis sillä tavalla, että joku muistelisi enää sadan ta...
Lue lisää