Calm down.

 Aloitin taas kuorolauluharrastukseni tältä syksyltä ja ennakkoluuloistani huolimatta mukavaa oli. Joudun aina välillä pitämään itselleni palopuheita aiheesta "rauhoitu". Olen jotenkin mestari kihdyttämään itseni ihmeelliseen ahdistukseen, jolla ei aina ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Täytyy aika ajoin teroittaa itsellekin, ettei minun tarvitse provosoitua ihan kaikesta ja hakea piilomerkityksiä asioista, joissa niitä ei ole.

Se on totta, että on ollut hiukan syytäkin stressiin viime kuukausina (opinnot, ikääntyminen, tyytymättömyys työelämään), mutta ehkä se asioiden tekeminen pois kuleksimasta auttaa vähän. Ja sitten pitäisi etsiä vaihtoehtoja, jos jokin asia aiheuttaa ahdistusta. Kurjaa on tietenkin se, että raha-asioitakin joutuu pohtimaan hiukan. Ilman rahan aiheuttamaa stressiä elämä olisi huomattavasti helpompaa. Tässä iässä ei myöskään ole kovin halukas tekemään kompromissejä ja kyllä jotkut ihmisetkin väsyttävät. Ei vaan aina jaksaisi olla "kiva ja mukautuvainen". Haluaisi olla villi ja vapaa.