Jänöjussin mäenlasku, katoavaa kansanperinnettäkö?
Nyt on vielä jonkinlaiset välipäivät, eli koulut kiinni. Pakkasta on ollut kiitettävästi eli täällä rannikollakin parhaimmillaan -20 astetta. Melko rapsakka keli siis. Aamuisin saa aika yksin kulkea tuolla koiran kanssa aamuseiskan jälkeen.
Nythän vouhotetaan paljon nuorison rapautuvasta kunnosta. Tai varmaankin mennään taas ääripäissä, eli on näitä sporttisia nuoria, joilla se liikunta on tavoitteellista. Sitten on ahdistuneita teinejä, jotka vertailevat itseään tiktokin "upeannäköisiin" turbohuuliin (sorry) ja sairastuvat syömishäiriöihin. Sitten on varmaankin paljon niitä, jotka hengailevat sisätiloissa ja pelaavat ehkä.
Ei ole kauheasti nimittäin näkynyt pieniä eikä suuriakaan kuntoilijoita ulkosalla tällä viikolla tässäkään taajamassa. Vireitä eläkeläisiä on kyllä näkynyt.
Monet ikätoverini muistelevat, miten ennen kaikki oli paremmin. En allekirjoita tätä väitettä. Mutta ulkona oltiin kyllä enemmän, paljon enemmän. En tiedä, ovatko kaikki tämän paikkakunnan lapset ja nuoret sitten Lapissa tai Alpeilla laskettelulomilla perheen kanssa. En oikein usko sitäkään, vaikka täällä vähän tavallista enemmän kultapossukerho-perheitä onkin.
Oikeastaan ärsyttääkin hiukan se, että kun siitä kunnosta ollaan niin huolissaan, niin miksi niin innolla markkinoidaan skuutteja ja sähköpyöriä? Yläasteikäisistä asti päristellään jollain kulkuneuvolla koulumatkat, eikä jalan. Huvittavaa oli sekin, että eräs kansankynttilä (poikien liikunnanopettaja siis) viereisestä koulusta valitti, ettei tuolla läheisellä kentällä voi oikein pelata pesäpalloakaan, kun kenttä ei ole reunoistaan ihan tasainen. Aiemmin kenttää on käytetty ihan seuratasonkin pesispeleihin.
En tiedä, mikä nykymaailmaa vaivaa, kun kaikki tuntuu olevan niin monimutkaista. Luontainen liikunta on kyllä selvästi vähentynyt ainakin nuoremmalla väestönosalla, ja se ei ole hyvä juttu.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!