"Ystäväni" Pinokkio

 

Pinokkion seikkailut (ital. Le avventure di Pinocchio, suomennettu myös mm. nimillä Pitkänenän seikkailut ja Pinokkio) on italialaisen Carlo Collodin kirjoittama saturomaani. Sen alkupuoli julkaistiin sarjamuodossa vuosina 1881–1883, ja koko kirja ilmestyi helmikuussa 1883. Kirja kertoo eläväksi muuttuvan Pinokkio-puunuken ja hänen isänsä, köyhän nukentekijän Geppetton, seikkailuista.

Minulla on tuttava, jolla on Pinokkiomaisia piirteitä. Olen aiemminkin ihmetellyt, että hänen seurassaan on usein vähän epämukava olo. Sellainen olo, että ei voi ihan täysillä luottaa. En ole keksinyt syytä olotilaani, mutta eilen asia selvisi. Häneen ei tosiaankaan voi luottaa.

Olimme keskiviikkoiltana viestitelleet, että voisi torstaina käydä vähän kaupungilla vaikkapa viinillä nyt, kun minullakin alkoi loma. Tuttava sanoi tai oikeastaan laittoi eilen klo 13 viestin, että käy ripsihuollossa ja ostoksilla ja soittaa sitten. Ok. Kello tuli 16 ja tuli 17, eikä naisesta kuulu mitään. Laitoin viestin, että en ole kiinnostunut enää lähtemään. Olisin itse halunnut vain kaupungillahengailu-päivän, en mitään iltamenoa. Kello 18 tuttava yrittää soittaa. En enää vastannut. Klo 21 oli yrittänyt soittaa toisen kerran.

Eräs yhteinen kaveri sitten kertoi, että ripsihuollon jälkeen tämä tuttava oli käynyt liikkeessä, jossa yhteinen kaveri töissä, ja selittänyt että on tullut vähän juhlittua tiistaina ja keskiviikkonakin ja että ei aio lähteä torstaina minnekään, mutta yrittää saada perjantaiksi hytin laivaristeilylle. Jumankauta! Olisi voinut asiasta informoida minuakin. Todennäköisesti se iltapuhelu oli sitä, että olisi yrittänyt kärttää minua kanssaan laivalle. On aiemminkin toiminut juuri siten, että saman päivän aikana pyytelee kanssaan iltalaivalle, ja se nyt työssäkäyvälle ainakin melko mahdotonta.

Minun on vaikea käsittää sitä, ettei luvatuista asioista pidetä kiinni. Toki suunnitelmat voivat muuttua, mutta ei ole kai liikaa vaadittu, että asioista informoisi ajoissa. Laitoinki illalla tuttavalle whatsup- viestin jossa kiitin siitä, että paljasti todellisen luonteensa ja että meilläpäin on tapana pitää lupaukset ja että toivottavasti hän ei sekoa omaan näppäryyteensä. 

Mielestäni noin löyhästi käyttäytyvä ihminen ei kertakaikkiaan osaa arvostaa muita kuin itseään ja silloin on tosiaan parempi, että kulkee yksin eikä lupaa mitään kenellekään. Ei ole ystäväainesta.