Campingelämää


 Lomailtiin viikko niin sanotusti "vetäen pönttöä perässä" eli asuntovaunuillen. Omissa suunitelmissa oli reissu vähän pidemmällekin, mutta sateenuhkan takia tehtiin akseliltaan melko pieni reissu, eli Sastamala-Porin Reposaari-Pyhäranta, pari yötä siis kussakin. Reposaari oli paras. Siellä oli upeat merimaisemat, kuiva maasto ja helppo ulkoiluttaa koiraa.

Sastamalassa eräs kaveripariskunta kävi meitä moikkaamassa, sekin oli kivaa. Siellä sattui jännä juttu, kun tullessani vessasta vuoroaan odotti kaukaisesti tutunnäköinen nainen. On kuitenkin julkisissa facekuvissaan jotenkin paljon "rokimpi" ja hoikempikin, siksi en ollut asiasta varma. Myöhemmin näin vielä naisen aviomiehensä ja koiransa kanssa. Stalkkasin näiden fb-sivua myöhemmin, ja kyllähän siitä selvisi, että oli tosiaan se ihminen, joksi luulin (oli päivittänyt karavaanarireissuaan ns avoimella päivityksellä, joka näkyy kaikille). Ollaan joskus, lähes parikymmentä vuotta sitten, oltu samassa työpaikassa hetken. Oli muistaakseni tuolloin eroamassa. Huomiota herättävän kauniilla ihmisillä on usein melko myrskyisää varsinkin nuorena, kun ihailijoita ja kiusauksia riittää. Taviksilla on helpompaa sen suhteen, avioliitotkin kestää ehkä paremmin :)

Tykkään omalla tavallani vaunuilusta. Tietenkin, jollei olisi koira mukana, olisi helpompi käydä katsomassa myös nähtävyyksiä, ettei touhu mene vain matkaamiseksi leirintäalueelta toiselle. Toisaalta koira toimii usein jäänmurtajana ja ihmisiin on helpompi tutustua. 

Leirintäalueissa minulle on tärkeintä, että on hyvät ja siistit vessat ja suihkutilat. Toki mielellään saa näkyä meri tai järvi, pelkkä nurmikkoalue tai jokin mäntymetsä ei kauheasti kiinnosta. On myös kiva, jos ei mitään älytöntä kännimeininkiä tarvitse kohdata. Useimmilla leirintäalueilla on säännöt siitä että koska alkaa hiljaisuus. Yleensä viimeistään klo 23.

Eri leirintäalueilla on kyllä erilaiset energiat. Reposaaren lisäksi pidän erityisesti Valasrannan ystävälllisestä ilmapiiristä ja uudeksi suosikiksi nousi Uudenkaupungin Santtioranta. Paljon on silti vielä näkemättä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

Tiistaina kuolen (dokumentti)