K-H

 

Kuvassa laulaja Katri-Helena nuorena. Kyseessä on levyn kansikuva, albumi julkaistu 1966.

Katsoin eilen Jenni Pääskysaaren ohjelman, jossa hän haastatteli Katri-Helenaa, joka siis nykyään 77-vuotias. No, eipä ihan heti uskoisi, niin oli nuorekkaan oloinen. 

Ohjelma oli todella kiinnostava ja eniten kiinnosti Katri-Helenan rauhallinen ja hauskalla tavalla itsekriittinen tarinointi elämästään lapsuudesta (hän oli Tohmajärven tyttöjä) tähän päivään. Panu Rajalaa ei mainittu ja hyvä niin.

Oli jotenkin lohduttavaa kuulla, mitä K-H ajatteli kuolemasta (hänhän  on menettänyt sekä aviomiehensä että myös aikuisen lapsensa). Hän oli hyvin valoisa kertoessaan mm siitä, kuinka kuolemassa vain siirrytään ikäänkuin verhon taakse. Että tämä maanpäällinen tomumajamme on vain ikäänkuin kotelo, jossa sielu majailee tietyn ajan. 

K-H vaikutti muutenkin henkilöltä, joka on sinut itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Kuten hän itsekin totesi, hän oli vanhemmilleen hyvin rakastettu ja hyväksytty lapsi. Ei välttämättä mikään itsestäänselvys vuonna 1945, jolloin ajat olivat ankarat ja myös suhtautuminen lapsiin saattoi olla melko ankaraa ja ilotontakin. 

Itselle hänestä on välittynyt se mielikuva, että vaikka miten on Suomen sinivalkoinen ääni, niin ei ehkä ole mikään pelkkä herttaisuuden ruumiillistuma, vaan voimakastahtoinen ihminen. Usein karjalaisista ja muutenkin puheliaista ja herttaisen oloisista ihmisistä kuvitellaan, että he ovat jotenkin tavallista mukavampia ja ongelmattomampia ihmisiä, tai jopa jotenkin helposti johdateltavissa olevia, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Joskus se ns välittömyys tai hersyvyys on pelkkää pintaa, jonka takana saattaa olla hyvinkin voimakastahtoinen ja jopa manipuloiva persoona.

Oli myös kiinnostavaa kuulla, kuinka hän kertoi nykyisestä suhteestaan 30 vuotta nuorempaan mieheen. Kyllä allekirjoitan niin tämän, että suin päin rakastumista tärkeämpää on kaveruus ja se, että on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ja samanlainen huumori, se jos mikä liimaa yhteen. On kyllä ihan totta, että ainakin tietyissä asioissa ikä on vain numero. Varsinkin, kun kyseesssä on kaksi aikuista ihmistä, ilman lisääntymissuunnitelmia. Paheksuvia katseita ja mielipiteitä saattaa kyllä tulla ulkopuolisilta, mutta sillä ei ole niin väliä. Ihmisillä on muutenkin ihme vimma tunkea nenänsä toisten asioihin, vaikka omissakin riittäisi työsarkaa.

Täytyy sanoa, että katsottuani tämän Studio Jenni Pääskysaaren jakson, tuli itsellekin monellakin tapaa voimaantunut olo. Kiitos.