Superkiitos ja kumarrus silmäkirurgialle.

 

Kävin kaihileikkauksessa. Minulla on molemmissa silmissä ns ennenaikainen harmaakaihi (yleensä se tulee vanhempana ja tulee siis lähes kaikille). Kaihileikkauksessa samentunut mykiömassa poistetaan ja korjataan tekomykiöllä. Leikkaus tehdään tippapuudutuksessa eikä satu lainkaan. Ensin mustuainen laajennetaan tipoilla. Sitten silmäkirurgi poistaa samentuneen mykiömassan eli siis tekee ensin pieniä viiltoja sarveiskalvon reunalle ja operoi sitten ultraäänitekniikan avulla. Olin vajaan puolituntia leikkaussalissa, ja siihen kuului sopivan makuuasennon löytäminen ja sitten kasvoille asetettiin leikkausliina, jonka alle tuli koko ajan happea. Ripset teipattiin ja laitettiin silmänlevitin. Operaatio jännitti, mutta ei aiheuttanut mitään paniikkia, koska loistava naiskirurgi kertoi koko ajan, mitä tapahtuu. Asioin siis Yliopistosairaalassa.

Jälkihoitoon kuuluu sitten se, että muutaman viikon ajan tiputtelen erilaisia silmätippoja silmään monta kertaa päivässä. Ja vältän parin viikon ajan silmämeikkiä ja silmän hankaamista.

Kaihi ei ollut kadottanut värejä maailmastani, mutta oli huonontanut mm hämäränäköäni entisestään, koska silmään ei tullut valoa.  Kotona tuntuikin leikkauksen jälkeen, että joku on käynyt vaihtamassa kaikki lamput voimakkaampiin. Myös sanomalehden luku onnistui ilman silmälaseja. Tänään huomasin koiralenkillä, että maailma on tosiaan kirkkaampi kuin aiemmin. Ja näin taas kauas, viime aikoina tuntui vähän kuin olisin elänyt paperipussin sisällä.

Olen ihan äärettömän kiitollinen suomalaiselle terveydenhuollolle. Ja kirurgin työ on kyllä aivan arvoasteikkoni huipulla, he tosiaan ovat palkkansa ansainneet. Arvostan muutenkin yli kaiken näkökykyä, sen aistin haluaisin säilyttää koko ikäni. Näkökyky on huipputärkeä aisti.