Kritiikistä
Ryhdyin tässä aikani kuluksi pohtimaan kritiikkiä ja kriitikon työtä. En tiedä, mikä koulutus pitää olla voidakseen ryhtyä kriitikoksi. Googlettelin hiukan. Edesmennyt Jukka Kajava (1943-2005) oli käynyt Reserviupseerikoulun. Mattiesko Hytönen (1943- ) on toimittaja. Ainakin ennen kriitikoksi näköjään tultiin eri taustoista. Aloitettiin vaikka kolumnistina ja edettiin siitä eteenpäin.
Viikonloppuna somessa taivasteltiin Maaria Ylikankaan (1978- ) tylyksi koettua arvostelua Hanna Brotheruksen uusimmasta kirjasta, jonka nimi on Henkeni edestä. Jota en siis ole vielä lukenut, mutta sen edellisen, eli Ainoa kotini on luettu ja kirjoitin siitä tännekin.
Ylikangas on filosofian maisteri. Jotkut kokivat, että hän ei-niin-mairittelevalla kritiikillään tylyttää naisia, kun naisten pitäisi tukea ja voimaannuttaa toisiaan. Toisaalta kriitikon tehtävä kyllä on arvostella ja esittää rohkeitakin mielipiteitä. Tuskin kyseessä on mikään naisviha, vaikka naiskriitikko antaisikin risuja naistaiteilijalle,
Itselle tuli se fiilis, että Ylikangas ei pitänyt samojen asioiden märehtimisestä sivukaupalla ja hän koki, että tarina ei edennyt. "Siitä huolimatta, että äitiys, naiseus, kotoa muuttavat lapset eivät ole minullekaan vieraita asioita, tämän kertojanaisen totaalinen, eksistentiaalisen tason naiserityinen äitiys on täysin vierasta. Myytti äidistä paisuu, muttei paukahda, ja muuttuu myytiksi naisesta, joka venyy muttei ratkea." Täytyy lukea tuokin kirja. Tietysti on vähän erikoista, että kirjailija sanoittaa samoja asioita kuin esikoisessaan. Mutta ehkä se on toiminut hänelle terapiana. Siksihän moni meistä kirjoittaa blogejakin.
Toinen kysymys sitten on, että tarvitaanko me kriitikoita? Toisaalta on ihan mielenkiintoista tutustua uuteen kirjaan, elokuvaan tai teatteriesitykseen, kun joku on sen käynyt jo katsomassa. Tekeekö kriitikon hyvä arvostelu asian sitten jotenkin "korkeakulttuuriksi", paha sanoa. Ja kuinka usein olemme kuulleetkaan lauseen "kriitikoiden hylkäämä, mutta kansan rakastama". Kyllähän me jokainen muodostetaan itse omat mielipiteemme. Tykätään, vaikka naapurin Maire sanoi että "en tykännä lainkaan".
Mutta ymmärrän kyllä, että negatiiviset mielipiteet ovat masentavia. Ja tietysti jokainen haluaisi enemmänkin kannustusta kuin tylytystä. Toki arvostelun tarkoitus on auttaa parempiin suorituksiin, mutta se voi myös lamauttaa. Eli en päässyt nyt itseni kanssa yksimielisyyteen, onko ammattikriitikot hyvä vai huono juttu. Toisaalta riittänee se, että yrittää parhaansa. Ja kannattaa muistaa, että koirat haukkuu mutta karavaani kulkee. Ja toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Jne jne jne...
Pahimmat, itseoppineet kriitikot taitavat yhä löytyä sieltä surullisen kuuluisasta somemaailmasta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!