Kriisissä kärvistely muuttuikin fiksuuden ihmettelyksi

 https://youtu.be/ZGGH78-JVzg


Sanoitukset
Kolmenkympin kriisin tunnistaa siitäEttei maastoauto Fredal yksinään riitäEtsii stressipäissään itsellensä puolisonKun pelkää että hedelmällisyys koht ohi on
Neljänkympin kriisin tunnistaa siitäEttei ryppyvoiteet enää mihinkään riitäNäyttää keskisormee Onnelassa nuorilleJa kiipee joogaretriitille ylös vuorille
Kuolemaa kohti mennään jokaikinenKädet, jalat, kaikki pettää ja pää tietää senKun mä katson Pietaria silmiin porteillaLuulen ettei jakoo oo mun klubikorteilla
Viidenkympin kriisin tunnistaa siitäEt sun äijäs kampaa tukan taakse geelilläRatsastaa prätkällä nahkahousut jalassaAuringonnousuun vihkisormus niiden taskussa
Kuolemaa kohti mennään jokaikinenSydän, maksa, kaikki pettää ja pää tietää senKyynärpäillä ainoon elämäni eteen töitä teenKunnes maan matosena ryömin esiin uudelleen
Kuudenkympin kriisin tunnistaa siitäEttei sun eläke luomuperunaan riitäIstut kotona ja kiroot lapset itsekkäätToivot et vielä seiskakympin kriisin läpi käyt
Kuolemaa kohti mennään jokaikinenNäkö, kuulo, kaikki pettää ja pää tietää senSe pelottelee meitä millä lie milloinkinSe ei katso ikää, se vaan pettää silloinkin
Hei, kuolemaa kohti mennäänJokaikinenSydän, maksa, kaikki pettääPää tietää sen
Lähde: Musixmatch
Lauluntekijät: Chisu

Tänään on ollut lempipäiväni lauantai. Kävin haukkupaukun kanssa lenkillä (eli vetelehditään ulkona parikyt minuuttia, ja haukku nuuskii kaikkea ja minä nyin hihnasta ja toljotan merta tai pilviä).
Kävin kaupassa ja höpöttelin vanhemman tyttären kanssa, joka asunut hetken nyt kotona, kun sinkkuuntui omasta aloitteestaan. Toinen tytär oli matkustanut perjantaina junalla Hämeenkyröön poikaystävälle. Aikuinen poikani laittoi viestiä, että tykkää uudesta työpaikastaan ja että ovat siivonneet vapaa-ajalla pari viikonloppua viereisessä rapussa asuvan alkoholistikaverin asuntoa.. Todella upeaa toimintaa, arvostan. Mun pojalla ollut aina hyvä sydän.
Juu, ajattelin kirjoittaa tänään siitä, miltä tää masennus tuntuu. Mulle aika uusi kokemus, vaikka suvussa tosiaan ollut 2-suuntaista ja itsareitakin ihan kiitettävästi. Plus meillä kaikilla terävä kieli ja mielipuolen temperamentti. Eli nollasta sataan ja takaisin hetkessä. En tiedä, onko tämä jonkinlainen pohjois-pohjanmaalainen luonteenpiirre. Ehkä ei. Toinen puoli mun geeneistä tulee Hämeestä. Jos ei olla oltu kiihkouskovaisia, ollaan oltu juoppohulluja :)
Mutta: en kirjoittanutkaan masiksesta. Tyttären kaverit plus exä tulivat pakettiauton kanssa muuttamaan tytärtä uuteen, kivaan kämppään. Lähikaupunkiin, ja nyt asunto lähellä tyttären työpaikkaa, 
Mutta asia, joka sai minut ihmettelemään ja ihailemaan fiksuutta, ja unohtamaan itseni (onneksi), on seuraava: Nämä nykyiset nuoret aikuiset ovat tosi fiksuja. Jotenkin on niin ihanaa nähdä se yhteisöllisyys ja reippaus ja tietynlainen rentous. Jotenkin itellä fiilis, että silloin sata vuotta sitten, kun itse oli 20 v, nuoret oli ahdistuneita ja jäykkiä ja ainakaan eivät osanneet olla luontevasti kaverin vanhempien kanssa. Jotenkin kaikki on muuttunut helpommaksi nykyään..
Nää tyypit sitten noin tunnissa kantoivat kamat pakettiautoon, siinä välissä silittivät haukkupaukkua ja joivat mun tarjoamat kokikset. Ja ehdin ottaa selvää tyttären kamujen tulevaisuudensuunnitelmista ja tietty kiittää avusta, vaikkei se muutto mun bisnes ollutkaan. Nuoret on vaan jotenkin niin fiksuja. Luulen ja tiedän, että heidän avullaan maailmasta tulee parempi.
Loppuun yksi uni, olenhan kova unennäkijä: ensin alustus: Mun miesmaku on hyvin vaihteleva, mutta tietty miestyyppi saa erityisesti sukat pyörimään. Sellainen pitkä, vähän roteva, ei missään tapauksessa laiha. Saa olla tatskoja ja pitkät hiukset ja partaa. Vähän sellainen hyvännäköinen vuorenpeikko. Hampaat ja hymy on tärkeät. Ja kiltteys. Eilen seisoin sellaisen takana kassajonossa ja kyllä sydän ja muutkin paikat sykki. No, ok, tyyppi oli mua varmaan 30 v nuorempi, mutta siis kyllä minullakin vielä sulaa sokeri suussa.
Niin, se uni sitten. Näin tosiaan viime yönä unta sellaisesta komeasta partajeesuksesta. Kaikki oli hyvin, mutta tyyppi sanoi että hänen täytyy nyt vaihtaa vaippa itselleen. Että semmoista. Ehkä tämä uni kuvaa jotenkin sitä sisälläni olevaa taitekohtaa ja kriisiä. Jolle todennäköisesti hymyilen jälkeenpäin. Näin toivon. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikäkriiseilyä

Kuva
  Ikäkriisiä pukkaa. Ei enää samalla tavalla jaksa (viitsi) asioita, ja muistikin pätkii välillä. Viimeistään peiliin katsoessa hiffaa, että ikä EI ole vain numero.  Tiedän kyllä, että säänölliset elämäntavat, monipuolinen ruoka ja liikunta edistävät terveyttä. Myöskään labratesteissä ei ilmennyt mitään erityistä. Silti on nyt jotenkin ikääntynyt olo ja sille ei kyllä voi mitään ihmeitä tehdä. Korkeintaan voi ehkä odottaa, että kohtaus menee ohi.  En ajatellut turvautua kauneuskirurgiaan edes pienimuotoisesti. En usko, että jokin keinotekoinen aine, jota pitäisi säännöllisin väliajoin pistättää itseensä tuloksen ylläpitämiseksi, niin kohentaisi mitenkään kokonaisolotilaa. Tosin, jos olisi riittävästi pätäkkää, niin voisin hyvinkin mennä kasvojenkohotukseen. Siis kiristeltäisiin roikkuvat osat pois roikkumasta.. Ainoa lohtu tässä on se, että ikääntyminen koskettaa ihan jokaista (paitsi niitä, jotka menehtyvät nuorina). Viikon kuluttua on myös kampaajalle aika. Toivotaan, e...
Lue lisää

Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?

Kuva
  Sain hoitoalan tutkintoni valmiiksi tuossa joku aika sitten. Viimeistä näyttöä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä, kerta toisensa jälkeen, hakeudun samaan ongelmaan? Se ongelma on päiväkoti työpaikkana. Ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta minua on aina ahdistanut se ilmapiiri, joka varhaiskasvatuspaikoissa vallitsee. Lapset ovat ok, mutta ne aikuiset eivät. Aivan käsittämätöntä valtataistelua, uhriutumista, selkäänpuukotusta etc. En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa,...
Lue lisää

Pöydän putsausta

Kuva
  Käytiin vuodenvaihteen kieppeillä terapeuttinen viestittely mun lapsuuden naapurinpojan kanssa. Noin yleiselläkin tasolla todettiin, että se aika oli niin eri tuolloin ja että tosiaan meidän omakotialueella taisi lähes joka perheessä olla omat tragediansa, joita muut pystyivät lähinä arvailemaan. Olin aika otettu, kun tämä mun lapsuuskaveri kertoi, että oli aikoinaan opinnäytetyössään erityisopettajuudesta kirjoittanut siitä, kuinka paljon arvosti lapsuuden naapurintyttöä (eli minua) ja jonka vuoksi myös haluaa auttaa niitä, joilla erityistarpeita. Mun lapsuutenihan oli vähän erilainen kuin monella muulla, koska olin ensin kasvattilapsi ja sitten adoptio virallistettiin vasta tuolloin, kun oli viisivuotias. Siihen saakka vatuloitiin, että oliko adoptiovanhempani liian vanhoja vanhemmiksi. Olivat siis tuolloin jo yli 40-vuotiaita. Toinen vanhemmista (äiti) jo lähempänä viittäkymmentä. Oli siis 5 vuotta vanhempi kuin isä. Ei ollut muutenkaan kauhean helppoa olla tasaveroinen perhee...
Lue lisää