Elämänkertoja nuorella iällä

 

Nyt on ilmeisesti trendikästä kirjoittaa muistelmia ja elämänkertoja jo nuorena. Minusta 40-vuotias on siis  vielä nuori. Ainakin muistelemaan. Tietysti on hyvä muistella, kun vielä muistaa jotain. Esimerkiksi Annika Metsäketo muisti, vaikka oli baarissa ja tilasi juomaa, että Hjallis oli puristellut häntä törkeästi ärseestä tuolloin ihan yllättäen, ja tämän seurauksena Annika M antoi Hjallis H:lle mojovan korvapuustin. joka tässä tapauksessa ei ollut pullaa. Hjallis puolestaan ei sanojensa mukaan muista kyseistä tapahtumaa eikä edes tunne tätä puristeltava-oletettua.

Annika muisti muitakin ahdistelutapauksia, mutta en ole lukenut kirjaa, joten en tiedä, kuka tai ketkä olleet asialla.

Myös Martina Aitolehti on kirjoittanut muistelmat. Hän on myös muistellut aika paljon, ainakin iltapäivälehtien mukaan, että kenen kaikkien kanssa onkaan pannut. Mielenkiintoista. Vai onko? Kannattaako tosiaan muistella julkisesti ihan kaikkea?

En tosiaan kannata yhtään seksuaalista ahdistelua ja tosiaan pitää puolustautua. Sekin on ok, että nuorena on levoton ja on paljon suhteita, mutta pitäisiköhän odottaa, että tulee ikää ja kokemuksia niin paljon, että olisi jotain oikeaa kirjoitettavaa? Ettei kirjasta tule vain juorukirjaa ja viihdelukemistoa.