Aistit

 

Viime vuosina on kovasti nostettu tapetille erityisherkkyyttä. Sehän ei välttämättä tarkoita sitä, että ihminen olisi joku itkupilli. En ole mikään tämän asian asiantuntija, mutta luulen, että olen jossain määrin erityisherkkä ja myös aistiyliherkkä. 

Asia putkahti mieleeni, kun olin tänään koirulin kanssa aamumaleksimassa, ja lähellä olevan koulun keittiöstä leijui ihana ruoan tuoksu. Tuoksui lihasopalta, mutta voi toki olla jotain muutakin. Ruoan tuoksusta tulee aina jotenkin kotoisa olo. Lempituoksujani ovat mm myös tervan tuoksu. Myös ilma tuoksuu kesäsateen jälkeen ihanalta. Tiettyjen puiden kukat tuoksuvat ihanilta. Puhdas pyykki. Saunan lämmitys. Onhan näitä. Ja sitten sellainen vanhanajan kesähuvilan tuoksu.

Erityisherkkyyteeni kuuluu myös se, että jään ehkä helpommin kuin muut jumiin tunteisiin. En saa rauhaa ennenkuin asia on jotenkin käsitelty pois. Ja ikävä kyllä: olen myös jossain määrin kostonhimoinen. Inhoan ylimielisyyttä ja ihmisten paskaa kohtelua.

Kuormitun kovasti asioista, joita jotenkin joutuu pakon edessä tekemään. Ahdistun jostain syystä aikatauluista ja varsinkin iltamenoista (siis vaikka että harrastuksen takia joutuu odottamaan sen alkamista ja kyttäämään kelloa).

Olen lapsesta saakka säpsähdellyt kovia ääniä ja en jaksaisi millään kuunnella ihmisiä, joilla liian kova ja ruma ääni. Miehen äänenä on erityisen rumaa sellainen nariseva ja liian hiljainen puheääni, naisella taas sellainen älytön kimitys. 

Kannatan tiettyjä rutiineja vaikkakin olen omalla tavallani spontaani ja vapautta rakastava. Ihmissuhteisiin suhtaudun vakavasti, jos sellaisen aloitan. En ymmärrä yhtään sitä, miten tämän nykyisen Temptation Island- sukupolven pää kestää kertakäyttösuhteita ja kaiken pinnallisuutta. Ehkei kestäkään. Tosin tuo ei ole välttämättä ikäkysymys: paikkakuntani rantaravintoloissa istuu kesäisin keski-ikäisiä ja sen ylittäneitä ukkeleita Helly Hansen- takeissaan hakemassa yhden illan seikkailuja satunnaisista lomailijoista. Samat ukot vuodesta toiseen, suurin osa varattuja. En tiedä, mitä tuosta kaikesta sitten loppujen lopuksi irti saa, mutta tunteet kannattanee noissa seikkailuissa unohtaa täysin. Erityisherkkyyteen taitaa kuulua sekin, ettei ole kovin hyvä irtosuhteissa. Ei osaa suhtautua niihin tarpeeksi kevyesti,

En osaa sanoa, onko erityisherkkyys siunaus vai taakka. Joskus sitä toivoo, että olisi niin kuin "muut", eikä stressaisi turhasta eikä yliajattelisi. Mutta muuttuisikohan sitä sitten jotenkin koneeksi? Ehkä. Silti olisi hyvä, jos edes joskus saisi käännettyä tunnevolyymiaan pienemmälle.