Äidin suru/aikuistuvat lapset 2

 

Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin. No, nyt ollaan edetty siihen pisteeseen, että lapsoseni tosiaan eroaa avoliitostaan ja muuttaa takaisn kotiin siksi ajaksi, kunnes löytää mieluisen asunnon. Hän ei siis ole koskaan aiemmin asunut yksin, joten ymmärrän hyvin sen, miten tärkeää on uuden asunnon sijainti ja ulkoasu. Plus se, että se on lähellä työpaikkaa.

Silti minulla on surullinen olo. Tytön avomies on kiltti ja suloinen. Luotettava ja vieläkin tuntuu tekevän kaikkensa lapsoseni eteen. Ehkä vaan jotenkin heräsi liian myöhään siihen tosiasiaan, että parisuhteen ylläpitoon ei riitä se, että käyttää tietokonepeleihin isoimman osan yhteistä aikaa. Tyttäreni taas tuntui alussa liiankin innokkaasti leikkineen kotia, eli omi varsinkin keittiöhommat täysin itselleen. Sen mallin on tainnut ikävä kyllä saada minulta. Minulla ollut meidän perheessä päävastuu kotihommista ja mies hoitanut tekniset hommat, joihin oma kärsivällisyyteni ei riitä. Kyse on lähinnä työnjaosta, toki tykkäisin jos joku muukin tekisi ruokaa ja varsinkin siivoaisi.

Eilen vaan tuli niin kurja olo.  Kesälomalla oleva tyttäreni oli siis lähtenyt kavereiden kanssa kaupungille. Avomies oli itse ehdottanut, että hakee yöllä. Sitten kun prinsessa soittaa. Nyt vaan kävi niin, että avomies oli lähtenyt etsimään prinsessaa jo ennen kuin tämä oli soittanut. Ja olikin odotellut jo 50 minuuttia. Soitti sitten minulle. Yleensä ei soita koskaan. Että olenko kuullut tytöstä mitään, kun hän ei saa kiinni. En ollut. Muutamaaa minuuttia myöhemmin laittaa viestin minulle että nyt tavoitti. Kohta mun tytär soittaa mulle vihaisena, että, mitä se sulle soittelee. Sanoin, etten tiedä, mutta että koita nyt arvostaa sitä, että välittää sinusta ja on huolissaan.

Arvostan kyllä sitä, että tyttäreni on ajoissa herännyt tekemään elämällään jotain. Heillä ei onneksi ole lapsia ja ikää molemmilla keskimäärin 20 vuotta. En ole asettunut kummankaan puolelle. Ja itse olen myös nuorena jättänyt ns hyvän miehen. Jälkeenpäin ajatellen se oli typerä veto ja sellaista nuoren naisen uhoa ja seikkailunhalua täynnä, mutta näin se elämä vaan menee.

Silti äitinä on surullinen olo. Ihan kuin olisi itse eronnut. Samaan aikaan riemastunut olo tyttären takia, että hän on nyt uuden elämän alussa.






































































































Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H