Alkoholi ja geenit


 Kevät tulee ja sosiaalinen elämä elpyy. Terassit täyttyvät ja seurustelujuoma alkoholi virtaa. Asun sellaisessa kesämatkailukaupungissa, ja rannalla kulkiessa näkee monenmoista ja on välillä itsekin mukana monenmoisessa.

Minulla on biologisessa suvussani henkilöitä, joille alkoholi on maistunut. Biologinen isäni oli alkoholisti. Pari sisarustani sekä joivat että käyttivät huumeita. Toisella käyttö loppui vakavaan kolariin, toisella sekä järkiintymiseen että vakavaan sairauteen. Kolmas sisarukseni taas ei alkoholin kanssa lätrännyt. Äidin isälle Pohjois-Pohjanmaalla juoma maistui ja myös puukko heilui välillä. 

Adoptiovanhempiani en sitten taas koskaan tainnut nähdä humalassa. Konjakkia oli aina kaapissa, mutta sydänlääkkeeksi,

Paljon puhutaan näistä geeneistä. Periytyykö alkoholismi? Tai alttius alkoholismiin? Vai onko se ympäristö ja seura, joka ratkaisee? En jaksa nyt alkaa googlettaa, että mitä rottakokeet sanovat. Siitä olen kuitenkin melko varma, että viehtymys pään sekoittamiseen jotenkin on geeneissä. 

En ole käsittääkseni alkoholisti, mutta joskus olen ottanut alkoholia siksi, että "mikään ei tunnu miltään". Jotenkin alkoholi saa ajattelun virtaamaan ja syttymään. Olen myös sellainen alkoholin käyttäjä, että harvoin jää yhteen lasilliseen. Nousuhumalan tunne on ihana, myönnän suoraan. Se juominen pitäisi osata lopettaa ajoissa. Sinne huipulle. Rajan ylittyessä alkaa sitten ne ongelmat eli holtiton toiminta ja virhearvioinnit. Typerät avautumiset, typerät riidat.

Sitäkin olen miettinyt, vaikka vihaankin jeesustelua ja tuomitsemista, että miksi sitä skumpan juomista pidetään jotenkin harmittomampana kuin muita alkoholijuomia? Ikäänkuin kuohuviini ei olisikaan alkoholijuoma, vaikka se on. Joka paikassa ehdotellaan, oli sitten mikä tahansa uuden tapahtuman avaus, että "nostetaampa nyt malja sille ja tälle". Sitten nostetaan vähän lisää maljoja. Jotenkin on ihan ok ottaa sitä skumppaa sunnuntai-brunssin alkajaisiksi. Kukaan ei ehdottele aamukossua :) Just sayin...

Kommentit

  1. Vaadin aamukossua!! ;D

    Niiin alkoholin kuin huumeiden, tai pelikoneiden, vieghtymykseen on tosiaan toisilla isompi riski, eli niin sanottu addiktio-geeni. Jos se löytyy ja on päällä niin sitä jää koukkuun vaikka betoniseinään jos nikseen tulee. Adiiktoituu siis helpommin kuin muut.
    Ympäristötekijät tietty oma osansa, jos ratkaisumalli lapsuudesta asti on korkin narahdus niin todennäköisesti narahtaa myös aikuisena, opittia käytöstä.

    Ensimmäisestä ei pääse eroon, pitää varoa, toidesta voi poisoppia.

    Hyvää torstaakia, terveisin kynäilijäkoukussa parhaillaan!!

    p.s. on siis se geeni, tutkimatta tiedän, kaikkeen mahdiolliseen tuntuu jäävän kiinni, koukkuun. Samoin isä ja veli. Äiti ei eli päättelin.. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, alttius tulla riippuvaiseksi vaikka mistä on kyllä varmaankin jotenkin monella meistä geeneissä. Addiktoituminen on "a word"

      Poista
  2. Olen samaa mieltä siitä, että geeneissä se on. Miten voimakkaasti se sitten ilmenee/toteutuu, riippunee elämän olosuhteista ja ympäristöstä, toiveista ja pettymyksistä ja minkälaiseen seuraan henkilö ajautuu. Ja voi käydä niinkin, että geeneistä huolimatta alkoholista ei muodostu minkäänlaista ongelmaa, vaikka tilaisuus olisi. Nähty on.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskaria näyttelevä psykologi ja muita tositarinoita elävästä elämästä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?

Luetun ymmärtäminen