Laiska

 Itse satu Laiska-Jaakko menee näin: 

Satu on nimeltään Laiska-Jaakko. Se on englantilainen kansansatu, mutta tarinaa rikkaasta tytöstä, joka ei ole koskaan nauranut, kerrotaan myös Grimmin veljesten sadussa Kultainen hanhi.

Laiska-Jaakko on köyhä poika, joka saa palkaksi talonpojalle tekemästään työstä kolikoita, maitoa, juustoa, kissan, mutta hän kantaa palkkansa kotiin aina väärällä tavalla niin, että menettää sen. Lopulta hän saa palkakseen aasin, jonka hän kantaa kotiin selässään. Rikkaan miehen tytär, joka ei ole koskaan nauranut, näkee tämän ja räjähtää nauramaan. Tyttären isän lupauksen mukaan Jaakko saa tytön vaimokseen eikä hänen enää koskaan tarvitse tehdä töitä.

Tämä johdantona siihen, että myönnän suoraan, että minusta on tullut laiska ja mukavuudenhaluinen. Reippaudenkin kyseenalaistin jokin aika sitten. 

Tämä asia taas korostui ja nousi eteen eilen, kun olin silmäsairauteni vuoksi lääkärissä. En siis sillä varsinaisella hoitavalla lääkärillä, jota menen taas tänään tapaamaan sairaalaan. Mutta minun piti hakea sairaslomalle jatkoa työterveydestä eilen. Nuorehko mieslääkäri yritti pohtia ja ehdottaa, että vaikken pysty ajamaan aamuhämärässä, tai ainakin se on riskaabelia, niin mitenkäs niitä busseja kulkee, Paikka sijaitsee siis vähän sivummassa, kaupunkiliikenteen ulkopuolella ja niitä vuoroja vähän. No, ehdottelu busseilusta loppui siihen kun sanoin, että vaikka menisikin, niin tällä näkökyvyllä en ehkä ole sopiva vahtimaan lapsia ainakaan heidän ulkoillessaan, koska enhän näe, kuka touhuaa mitäkin missä, kun en näe selvästi kauas ja silmät väsyy helposti, Ja aikansa tutkittuaan, jopa E-taululla, hänelle selvisi, miten heikosti näen. Sain itseasiassa jopa suullisen ajokiellon. Mutta siis päiväksi. Tosin ajoin kotiin  sieltä lääkäristä. Valoisassa kyllä näen ja reitti oli tuttu.

Tähän laiskuuteen ja mukavuudenhaluuni vielä viitaten: vaikka mulla olisi henk koht autokuski ja vaikka helikopterikuljetus, niin minulla ei ole pienintäkään intressiä olla enää työelämässä. Varsinkaan alalla, johon vähän vahingossa menin, kun sitä tarjottiin ja joka onneksi kohta loppuukin ja joka ei missään tapauksessa ole minun alaani (minun alaani ovat vaatteet, myynti, muoti ja asiakaspalvelu). Ja noin yleisesti ottaen olen superkyllästynyt muutenkin siihen, että ihmisen pitäisi vuodesta toiseen raahautua säässä kuin säässä tekemään jotain jonnekin ja esittämään reipasta. Palkaksi sitten surkea eläkekertymä, menetetty terveys tai muuta mukavaa, Ja nimenomaan tästä syystä olenkin nyt punninnut niitä vaihtoehtoja, joilla voisin elättää itseni ja viettää tyydyttävää elämää, ilman että joutuu ahdistuneena laskemaan, montako vuotta vielä aina vain kauemmas pakenevaan eläkeikään ja millä silloin tulee toimeen. 

Ja nyt menee vähän politiikankin puolelle, mutta samaan aikaan kun sitä eläkeikää koko ajan nostetaan ja samaan aikaan jätetään nuoret virumaan työttöminä, niin valitetaan että tulevaisuudessa ei ole tarpeeksi veronmaksajia. Rahaa ei kuulemma ole, ja kuitenkin me innoissamme olemme nettomaksajina ensimmäisten joukossa, kun EU:ssa taas keksitään jokin uusi höpöhöpö-kuluerä. "Että olipa hyvä diili: 10 miljardia lahjoitettiin, ite saatiin takaisin 5 mrd"...

Varmaan pitäisi kantaa huonoa omaatuntoa tästäkin kirjoituksesta. Eihän tämä nyt loistanut millään yltiö- eikä edes minimiposittivuudella. "Ollaan nyt vaan tyytyväisiä siihen, mitä on". En ole. Sorry.

Onkohan muuten  Pavunvarren Jaakko sama tyyppi kuin Laiska-Jaakko?