Täydellinen some-ihminen

 (Kuvassa Henri Matissen maalaus "Musician", vuodelta 1939)


Tohtori Höyhen on hengaillut somessa jo vuosia, kuten meistä suurin osa. Välillä osallistuen, välillä vain seuraten.

Fb:ssä on ryhmiä joka lähtöön. Osassa pystyy keskustelemaan, joissain taas kaikki menee riitelyksi. Politiikka ja uskonto ovat useimmiten takuuvarmoja aiheita, jos haluaa suuttua tai suututtaa. Niitä sivuaviin keskusteluihin ei kauheasti kannata osallistua. 

Myös ravinto ja painonhallinta tuovat mukanaan erinäisen määrän vähäiselläkin kokemuksella asiantuntijaksi nousseita valmentajia ja trainereitä, joilla on usein se yksi ainoa, laput silmillä löydetty totuus. Ja jos erehdyt innostumaan hetkeksi jonkun uskottavalta vaikuttavan ravitsemusasiantuntijan jutuista, alkaa pian sähköpostiin kilkkaamaan päivittäin erinäisiä tarjouksia, joihin olisi kuulemma viisasta tarttua.Hintakin on aina "nyt vain x euroa. Sinänsä kyllä hyvä, että jokaiselle on tarjolla jotain apua. Jos ja kun terve järki ei riitä. Kuten vaikkapa ohje "syö vähemmän kuin kulutat". Tälläkin ohjeella voi kuulemma lihoa.

Asia, mistä oli tarkoitus alunperin kirjoittaa, oli nämä täydelliset ihmiset. Ei voi kuin ihmetellä, miten jonkun koti on aina kuin sisustuslehdestä, lapset ovat ihania ja hyvinkoulutettuja ja ne lasten puolisot vasta ihania ovatkin. Kaikki reissut, joita tehdään, ovat aina mahtavia elämyksiä. Ja työpaikka on pysynyt samana siitä lähtien, kun tutkinto suoritettu, ja uralla on menty eteenpäin. 

Varsinkin naiset laittavat itsestään mielellään kauniita kuvia, ja siihen vieno teksti: "oho, jo 56 mittarissa". Ja näihin tulee sitten ihailevia kommentteja "luulisi 20 vuotta nuoremmaksi", "upea lady" ja muuta tällaista voimaannuttavaa. Se olisi oikeasti suloista, että kaikki sydämen lähettäneet ovat oikeasti ihastuksissaan ja toivovat pelkkää hyvää, mutta tuntuu, että se kehuminen ei ehkä tule täysin sydämestä. Jotkut vaan haluavat olla näiden "kymppi +"- naisten parhaita kavereita, edes somen mielikuvitusmaailmassa. Ihailen kyllä itsekin ihmisiä, jotka ovat hyväkuntoisia ja nuorekkaita. Mutta jotenkin ärsyttää nämä naisten solidaarisuusryhmät, joissa kantavana ajatuksena ääretön naminami-positiivisuus, ja mistään ei voi keskustella. Paitsi ulkonäön lisäksi niistä kodeista, lapsista , leipomuksista, matkoista yms. Kaikki, joka ei liity näihin, koetaan negatiivisena. Sen verran kuitenkin joustetaan, että sallittuja ovat selviytymistarinat. Vaikea lapsuus jalostetaan selviytymistarinaksi. Käypiä ovat myös avioeron jälkeinen elämä ja sairauden voittaminen. Joka onkin yksiselitteisen hieno juttu.

No, tämä nyt oli vähän turhakin kirjoitus, mutta puolustelen sitä sillä, että ei ole syntynyt kateudesta vaan ainoastaan siitä syystä, että tietynlainen päälleliimattu söpöstely ja keinotekoinen maailmojen syleily on melko kuvottavaa. Aidot tunteet, empatiat ja sympatiat ovat mielestäni jossain toisaalla kuin somemaailman kiiltokuvaketjuissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?