Tyytyväisyys
Tri Höyhen on nyt, kuten moni muukin kotiinsa pidemmäksi aikaa sisäänkirjautunut, katsellut vanhoja valokuvia. Haluamatta nyt mitenkään erityisesti nostaa itseä jalustalle (omakehu haisee, I know), niin kyllä niitä kuvia katsellessa tullut mieleen, että kyllä sitä on joskus ollut vaan hyvännnäköinen. Ja muistaa kuitenkin, miten on esim kolme- ja nelikymppisenä ollut jotenkin tyytymätön omaan ulkonäköön ja vartaloonkin, vaikkei kyllä olisi ollut mitään syytä.
Nyt, kun tässä taistelee vanhenemisen ja sen kanssa, että ns rantakunto näyttää jäävän haaveeksi, niin todennäköisesti 10 vuoden kuluttua katsoo jälleen kuviaan ja pohtii, että hyvältä näyttää, olis vaan ollut tyytyväinen.
Miksiköhän ihminen tavoittelee aina jotain enemmän kuin mitä tässä hetkessä on? Voisiko vain olla ihan rehellisen tyytyväinen ja myös armelias itselleen. Kriittisyys on hyvä asia, ylikriittisyys ei. Hankalaksi menee, jos jättää asioita tekemättä ja tilanteisiin menemättä siksi, että odottaa jotain parempaa hetkeä. Sitä hetkeä ei ehkä enää tulekaan jälkeenpäin.
Tosin en nyt kyllä allekirjoita sitäkään, kun jotkut sanovat, että "mitä väliä sillä on, miltä näyttää, kun on vakituisessa parisuhteessa". Kyllä sillä on väliä. Toki saa hengailla kotona niissä pieruverkkareissa, jos siltä tuntuu, mutta kyllä pitää edes yrittää näyttää siltä, että kumppani voi olla ylpeä. Ei niihin raskauskiloihin voi vedota vuosikymmeniä :). Sairaus, lääkitys ja siitä johtuva lihominen on sitten täysin eri asia. Se ei riipu omasta tahdosta.
Itsestään huolen pitäminen on kunnioitusta elämää kohtaan. Ei tarvitse olla lamganlaiha. Yleensä ulkonäköön auttaa sekin, että pitää oikeankokoisia vaatteita, jotka eivät purista, eivätkä ole myöskään telttoja. Ja mikäänhän ei tuoksu paremmalta kuin puhdas iho ja hiukset.
Alla kuva upeasta Armi Kuuselasta nuorena. Muhoksen tyttö. 165 cm. Kaikkien elovenatyttöjen kantaäiti, Miss Universum.
Nyt, kun tässä taistelee vanhenemisen ja sen kanssa, että ns rantakunto näyttää jäävän haaveeksi, niin todennäköisesti 10 vuoden kuluttua katsoo jälleen kuviaan ja pohtii, että hyvältä näyttää, olis vaan ollut tyytyväinen.
Miksiköhän ihminen tavoittelee aina jotain enemmän kuin mitä tässä hetkessä on? Voisiko vain olla ihan rehellisen tyytyväinen ja myös armelias itselleen. Kriittisyys on hyvä asia, ylikriittisyys ei. Hankalaksi menee, jos jättää asioita tekemättä ja tilanteisiin menemättä siksi, että odottaa jotain parempaa hetkeä. Sitä hetkeä ei ehkä enää tulekaan jälkeenpäin.
Tosin en nyt kyllä allekirjoita sitäkään, kun jotkut sanovat, että "mitä väliä sillä on, miltä näyttää, kun on vakituisessa parisuhteessa". Kyllä sillä on väliä. Toki saa hengailla kotona niissä pieruverkkareissa, jos siltä tuntuu, mutta kyllä pitää edes yrittää näyttää siltä, että kumppani voi olla ylpeä. Ei niihin raskauskiloihin voi vedota vuosikymmeniä :). Sairaus, lääkitys ja siitä johtuva lihominen on sitten täysin eri asia. Se ei riipu omasta tahdosta.
Itsestään huolen pitäminen on kunnioitusta elämää kohtaan. Ei tarvitse olla lamganlaiha. Yleensä ulkonäköön auttaa sekin, että pitää oikeankokoisia vaatteita, jotka eivät purista, eivätkä ole myöskään telttoja. Ja mikäänhän ei tuoksu paremmalta kuin puhdas iho ja hiukset.
Alla kuva upeasta Armi Kuuselasta nuorena. Muhoksen tyttö. 165 cm. Kaikkien elovenatyttöjen kantaäiti, Miss Universum.
Ikääntyminen nostaa henkisyyden aivan toiselle tasolle. Ei ehkä ole enää ulkoista muotoa millä voisi kukkoilla (kanastella), mutta oppii katsomaan peiliin syvemmälle. Olisikin mahtavaa, jos osaisi antaa arvoa aina sille hetkelle missä on ja elää, kuten Tohtori Höyhen toteaakin.
VastaaPoista