Tohtori Höyhen

  Ähelsin eilen autoni kanssa pienessä ja vanhassa parkkihallissa ja onnistuinpa sitten naarmuttamaan viereistä autoa, ja nyt olen sitten 150 euroa köyhempi (onneksi ei tullut isompaa  vahinkoa). Nämä ovat siis sen naarmuttamani auton korjauskulut ja summa siis onneksi hyvinkin kohtuullinen. Omaa autoa on varaa korjauttaa varmaan ensi kuussa. Senkin vauriot vähäisiä. MUTTA: se ongelma on oikeasti nykyään parkkiruutujen koko suhteessa nykyautojen mittoihin. En nyt olekaan mikään mestarikuski ja autossani ei ole kameraa (se olisi kyllä hyvä), mutta olen kyllä aina jotenkin suoriutunut parkkipaikoilla melko mukavasti. Tähän asti. Nyt toki autonikin on isompi kuin entinen, joten enää ei voi parkkeerata ihan mihin haluaa.  Mutta aiemminkin aika useassa paikassa sitä huomasi, että parkkipaikat on kapeita ja koko ajan joutuu varomaan, ettei ovea aukaistessa kolhi viereistä autoa tai ettei omaa autoa kolhita.  Kunnon parkkipaikat löytyvät sitten taas yleensä ainakin uudemmis...

  Vaihdoin olohuoneeseen verhot. Kliininen valkoinen sai väistyä keltaisen tieltä. On kyllä uskomaton juttu, miten paljon noinkin näennäisen pieni muutos vaikuttaa. Oma fiilis on ollut äkkiä paljon iloisempi ja energisempi. ja älyttömän kauniilta näyttää, kun valo siivilöityy sen ohuen kankaan läpi sisätiloihin. On kyllä tosiaan ilon ja energian väri tuo keltainen. Toinen vaihtoehto olisi ollut oranssi, mutten löytänyt sopivaa sävyä verhoiksi. "Kel­tai­nen Keltainen on väreistä kirkkain ja valovoimaisin. Se loistaa, tuntuu tulevan lähelle ja laajenevan. Kirkas keltainen liitetään positiivisuuteen, onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen. Auringon värinä se mielletään myös elämän väriksi. Monissa vanhoissa kulttuureissa auringolla on ollut jumalinen asema, ja näin myös keltainen on mielletty jumaluuden väriksi. Myös varhaisilla kristityillä keltainen yhdistettiin taivaan porttien kultaisiin avaimiin ja se oli myös paavin väri. Myöhemmin keltainen väri yhdistettiin Juudas Iskariotin j...

  Arki menee helposti siten, että sitä on jotenkin käpertynyt omiin asioihinsa ja pienistä harmeistakin saa kasvatettua elämää suurempia ongelmia. Hyvin inhimillistä.  Kaikki kuitenkin pysähtyy ja saa täysin erilaiset mittasuhteet, kun kuolee nuori ihminen. Vaikkei kyseessä olisikaan mikään henkilökohtainen tuttu, niin silti asia koskettaa. Kyseessä on tällä kertaa siis kansanedustaja, joka teki itsemurhan eduskuntatalossa eilen. Kolmekymppinen mies. Jonkun ystävä, puoliso, lapsi, lapsenlapsi, työtoveri jne. Tosi iso aukko jäi monen elämään varmasti. Tietenkin mietityttää, että mikä saa nuoren, menestyneen ja ilmeisen pidetyn poliitikon tekemään noin radikaalin ratkaisun. Hänellä oli myös sairaus munuaisissa, ja tietenkin tuli mieleen se, että onko lääkityksessä ollut jotain sellaista, joka on vaikuttanut mielenterveyteen? Vai onko taustalla jotain pidempiaikaista ongelmaa? En usko, että ihan hetken mielijohteesta henkilö päätyy itsemurhaan ja tekee sen vielä työpaikallaan. Mu...

  Kaikki liian äärimmäinen ei yleensä tuo mukanaan mitään hyvää. Olen useinkin pohtinut tätä termiä " kehopositiivisuus ". Jokainen ymmärtää sanat omilla tavoillaan ja itse siis ymmärrän sanan kehopositiivisuus siten, että ihminen pitää omasta vartalostaan riippumatta siitä, millainen se on. Siis vaikkei se olisikaan juuri sellainen kuin sen haluaisi  olevan. Eli siis ihminen hyväksyy myös ns "virheet "  ja yleisestä kauneusihanteesta poikkeavat asiat itsessään. Koska suurin osa meistä on jotain ihan muuta kuin sellainen keskimääräinen kauneusihanne ja se niin pitääkin olla. Mutta siis koko ajan pitäisi muistaa myös kunnioittaa kehoaan, ja pitää huolta myös oikeanlaisesta ravinnosta ja liikunnasta. Sitten on sellainen porukka, joka ei pidä kehostaan oikein mitään huolta, eli syö mitä sattuu, jolloin lopputulos on sen mukainen, ja silti siihen ei saa puuttua kukaan, "koska kehopositiivisuus". Sekin aika ärsyttävääkin, koska kyllä se kuitenkin kuormittaa esi...

  Robotit. Nuo sympaattiset arjen helpottajat. Kuten vaikka ruokarobotti, jota kohtaan tuntee suurta sympatiaa, kun sen pieni, pullea ja vähän lapsenomainen muoto rullailee tuolla liikenteessä ja odottelee suojatien vierellä sopivaa mahdollisuutta tien ylitykseen. Jossain näin jonkun ohjelman, joka käsitteli automaatiota. Kun robotit ja muu automatiikka alkoivat korvata ihmisen tekemää työtä, niin ajateltiin, että näin ihmiselle jää enemmän aikaa kaikkeen muuhun ja elämä helpottuu. Toisin kävi: ihmisistä tuli jostain syystä entistä kiireisempiä ja stressaantuneempia. Erikoista. Ihan arkisena esimerkkinä vaikkapa käsin tiskaaminen. Muinoin se oli ihan  normaalia ja siihen riitti aikaa, koska oli pakko riittää aikaa. Nyt pelkästään tiskikoneen tyhjennys aiheuttaa lähes perheriitoja. Saatika sitten työelämä, jossa pinna kireänä syöksytään tuottavasta tehtävästä toiseen. Itse kannatan kyllä elämää helpottavia laitteita, mutta isossa kuvassa (typerä sanapari, mutta en nyt muuta kek...

  Eilen olin katsomassa sekä Samuli Putron kirjahaastattelua että myös hänen keikkaansa. Olipa positiivinen kokemus. Ihailin erityisesti Putron verbaalista lahjakkuutta ja tilannekomiikan tajua. Keikalla hän myös antoi kaikkensa ja todellakin kommunikoi yleisön kanssa. Ääni kantoi myös koko ajan hienosti, vaikka keikka väliaikoineen olikin melko pitkä. Tällaista lisää. Pitäisi useamminkin käydä livemusiikkitapahtumissa.