Tohtori Höyhen

  Jokin ihmeellinen lamaantumiskausi ollut päällä muutaman viikon verran. Sellaista väsymystä, joka ei lähde nukkumalla. En ole mikään lääkäripalvelujen innokkain käyttäjä, mutta pian pitänee hakeutua tutkimuksiin ja ainakin labratesteihin. Ferritiini ollut ennenkin alhainen, joten rautatablettikuurin jo aloitinkin taas. Toisaalta tiedän, että en ole ainoa, jolla tällaisia tuntemuksia. Onkohan liikkeellä jokin uusi koronavariantti tms tunnistamaton pöpö?   Esimerkiksi kevätflunssa, joka yleensä menee ohi viikossa, kesti kohdallani reilun kuukauden. Sellaista ihmeellistä aaltoliikettä, eli välillä jo ikäänkuin oli parantunut ja sitten olikin taas kipeänä. Keväässä (joka on kyllä ennen ainakin ollut se lempivuodenaikani) ja kesässä on se huono puoli, että tähän lyhyeen lämpöiseen ja valoisaan aikaan ladataan ihan älyttömästi odotuksia, koska puolet vuodessa rämmitään loskassa ja pimeässä, ja kuitenkaan kaikki odotukset eivät voi täyttyä. Et ehdi (jaksa) samaan aikaan hoitaa...

  Voi olla, että olen ihan hakoteillä mielikuvani kanssa, mutta se fiilis on jotenkin nykyisin tullut, että ihmiset eivät enää oikein ymmärrä mikä merkitys on asioiden osaamisella käytännössä. Kovasti halutaan varsinkin nuoremmissa ikäryhmissä korostaa sitä, että minä olen koulutukseltani se ja se, ja siksi minun täytyy saada palkkaa niin ja niin paljon. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että asioiden osaaminen teoriassa ja jonkun tutkinnon läpäiseminen ei vielä ole tae ammattitaidosta. Oikeastaan tulevaisuutta katselee vähän peloissaankin ihan siitä syystä, etä mietityttää se, millaista tulevaisuuden maailmaa ollaan rakentamassakaan. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu on mielestäni vain lisääntynyt, ja ehkä nykyinen hallituspolitiikkakin on vaikuttanut siihen, että tuntuu että ollaan, ikävä kyllä, vahvasti menossa kohti vanhanaikaista luokkayhteiskuntaa. Ugh. Olen puhunut.

  On erilaisia muistoja. Jotkut ovat jääneet hyvinkin vahvoiksi, vaikka niistä on todella kauan ja sitten on ajanjaksoja, joista ei muista oikein mitään tai ne ovat menneet jotenkin sumussa. Esimerkiksi muistan hyvin kaikkien lasten syntymät, mutta sitten siinä heidän lapsuusajassaan voi olla suuriakin aukkoja, jotka muistaa vain valokuvien avulla. Ehkä se muistamattomuus johtuu siitä, että on ollut niin paljon  kaikkea uutta samaan aikaan. En tiedä. Itselle jotenkin omasta eletystä elämästä jäänyt muistiin pienet yksityiskohdat. Tuoksut ja värit ja myös tietyt tunteet (pakahduttava onnellisuus ja siihen samaan aikaan liittyvä suru/kaiho) Esimerkiksi lapsuuden Pohjois-Karjalareissuista jäänyt mieleen mm saunominen ja saunasaippuan tuoksu. Myös esimerkiksi lehmät, lannanhaju ja se, kun niiden ympäriltä huidottiin koivuvitsoilla kauemmas hyttysiä. Myös tietyt nukkumapaikat kyläillessä jääneet mieleen. Huoneiden tapetit ja sen sellaiset yksityiskohdat. Rakennusten tuoksut. Varsin...