Tohtori Höyhen

Aloin tässä viikon lomareissun jälkeen pohtia asiaa ystävyys. Pyörittiin asuntovaunun kanssa muutamalla paikkakunnalla ja tavattiin minun elämäni tärkeitä ihmisiä. Kävimme siis sellaisillakin paikkakunnilla, joissa olen viettänyt lapsuuttani, nuoruuttani ja osan aikuiselämäänikin. Hellyttävintä oli ehkä tavata koulukaverini iäkkäät vanhemmat samassa kesäpaikassa, jossa tämän ystäväni kanssa vietettiin useita hetkiä teini-iässä. Suuri osa vähäisestä ystäväporukastani on tulleet tutuksi joko opiskelun tai työpaikan kautta. Oikeaksi ystäväksi sanoisin juuri tällaista ihmistä, joka tuntee ja hyväksyy toisen myös tämän huonoina hetkinä. Ja toki ihania ovat myös yhteiset hauskat muistot. Ystävyys on tosiaan jotain syvempää kuin vaikkapa vierasvenesatamissa tai campingalueilla tapahtuneet satunnaiset kohtaamiset (joihin usein liittyy myös alkoholi). Eräs veneilyä harrastanut, jo edesmennyt naapurikin sanoi kerran, että kun sairastui eikä enää pystynyt osallistumaan yhteisiin kemuihin, niin is

  Usein sitä miettii, että elämässä selviäisi parhaiten sillä, että olisi melko välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan ja jollei varsinaisesti tyhmä, niin valikoidusti ajattelematon.  Tämä nyt vain putkahti mieleeni, kun tein kesällä töitä (ja opiskeluun kuuluvaa näyttöä) eräässä tuetun asumisen yksikössä. Siellä oli meitä ohjaajia, ja näillä asukkailla oli siis lisäksi käytössään omat avustajat. Oli siis sovittu tietty tuntimäärä avustajan käyttöön kuukaudessa ja myös oikeus käyttää taksikyytiä tietyllä määrällä per kuukausi. Eräs näistä yksikön ohjaajista oli hyvin toimelias. Toki hän esimerkillisesti muisti kertoa siitäkin, että toimiessaan eräässä toisessa yksikössä sijaisena, niin oli kuulemma ainoa, joka teki sen yksikön asukkaiden kanssa jotain (muut kuulemma istuivat lähinnä toimistossa). On siis nähtävästi toimelias missä vaan. Eräänä päivänä tämä ohjaaja ilmoitti, että he lähtevät erään asukkaan kanssa viereiseen kaupunkiin markkinoille. Sinänsä yllättävä veto, koska hän kyllä

Ensimmäinen viikko lomaa takana. Tai eihän se ole mikään loma palkkatyöstä, koska tein muutaman viime kuukauden aikana taas pienimuotoisia sijaisuuksia/määräaikaisuuksia, mutta lomaa (palkatonta) tämä nyt kuitenkin on. Koko viime viikon olin vain äärettömän väsynyt ja haluton kaikkeen. Aloin jo pohtia, että tuleekohan takaisin  parin vuoden takainen masennus. En tiedä. Toivottavasti ei. Silti jotenkin alkoi lopulta tuntua vähän paremmalta ja sain tehtyä tai aloitettua muutamia itselleni määräämiä rästihommia. Joita olivat mm ylimääräisen roinan lajittelu ja raahaaminen kierrätykseen, kirpparille tai roskiin. Ja niin sainkin tehtyä ne hommat, eli taas on hetken hiukan kevyempi olo. Myös ikkunoiden pesun aloitin eilen ja sain pestyä sekä ikkunoita että verhoja. Urakka jatkunee tänään. Olen nyt ajatellut, että koska reilun kuukauden päästä lähden tyttären kanssa Kreikkaan, niin sitä ennen ainakin nyt yritän saada muutaman kilon pois. Ihan siis sen takia, että näyttäisin paremmalta. Saa nä