Kevyttä yläpilveä
Oma fiilis alkaa ehkä pikkuhiljaa parantua. Jotenkin pitänyt nollata mennyt elämä ja sen seurauksena pitänyt myös provosoida ja suututtaakin omilla näkemyksillä joitain menneisyyteen kuuluneita ihmisiä, jotta pääsisi eteenpäin. Olen pitkävihainen ihminen enkä helposti unohda ajattelemattomia tekoja ja sanoja. Erityisesti passiivis-agressiivisten henkilöiden kanssa minulla palaa pinna lopullisesti, kun mitään ei tunnuta pystyvän selvittämään asiallisesti tai ilman, että joku mykkenee täysin. Tai asettuu ylimielisesti asian yläpuolelle.
Olen jo kertonutkin, että käyn keskustelemassa viikon, parin välein sen sairaanhoitajan kanssa, Joka kuulemma on myös seksuaaliterapeutti. Sinne sitten seuraavaksi.
Nyt on eräs uusi suunnitelma lisäksi: tuttava, joka aikoinaan toimi huoltajana sijoitetuille lapsille, niin menetti elämänilonsa 20 vuotta sitten. Hän ei ollut itsetuhoinen, mutta ei osannut enää iloita mistään. Häntä auttoi Rosenterapia. Minäkin lähetin nyt sähköpostia erääseen paikkaan ja kyselin vapaiden aikojen perään. Myös puolisoni muisteli käyneensä sellaisessa kerran, ja kun tarkkaan mietin, niin minä hänet sinne lähetin, koska sitä oli silloinkin kehuttu hyväksi hoitokeinoksi, kun ahdistuksesta ja menneisyyden traumoista ei muuten pääse eroon. Tarkoitus siis avata tunnelukkoja. Perustuu jollain tavalla siihen, että keho ei unohda. Eli käsittääkseni siinä hierotaan kevyesti lihaksia. Hoidon aikana saa jutella tai olla juttelematta, ihan miltä itsestä tuntuu. Ammattiopinnot Rosen-terapeutiksi kestävät 4-5 vuotta, joten voisi ainakin kuvitella, että on vakavasti otettava hoitomuoto.
Rosen-terapia
-
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!