Maanantai

 Maanantai on jotenkin tahmea päivä. Aina. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että se on jonkinlainen putoaminen viikonlopun toiveikkuudesta takaisin arkeen.

Viikonloppuna juhlistettiin isänpäivää. Toinenkin tytär tuli kotiin ja tuli oikein yöksi. Hän järjesti isänpäiväbrunssin, jota edelsi kaupassakäynti ja leipomista. Meitä oli sitten viisi henkeä ja yksi koira nautiskelemassa runsaasta pöydästä. Päivällä tytär järjesti cd-levylaatikkoa ja kuunneltiin hyvää musiikkia (Dire Straits, J. Karjalainen, Eput, Skorpparit, Leevi ja Leavings, Queen jne) ja juotiin viiniä. 

Tämä tytär on myös liittynyt tinderiin. On kirjoittanut sinne kuulemma, että jos on pitkä mies ja hyvät hampaat, niin äitikin tykkää. Loistavaa, ei ole mennyt kasvatus hukkaan :)

Toisen lapsen poikaystävä oli taas viikonlopun meillä. Tosi kiva poika onkin. Nuorimmainen lapsonen oli jotenkin nyrpeänä koko viikonlopun ja pohdittiin, että onkohan ryppyjä rakkaudessa. Tosin tytär oli vähän kipeäkin. Kurkku kipeä ja flunssainen olo. Jotenkin sitä toivoo aina lapsilleen hyvää ja sitten suree, jos elämä kolhii. Kiinnyn helposti lasten seurustelukumppaneihin, ja jotenkin tuntuu melkein kuin itse olisi eroamassa, kun tulee bänät.

Tänään olisi taas kuoroilua. Hiukan se ohjelmisto välillä tökkii. On paljon kirkkomusiikkia ja näin kirkkoon kuulumattomana se välillä ahdistaa paatoksellisuudellaan. Joululauluistakin osa melko vieraita. Kaipaisin välillä vähän helpompaa ja kevyempää ohjelmistoa. Osa näistä kuorolaisista laulanut yhdessä vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Hiukan on välillä vähän ulkopuolinen olo, koska tosiaan aloitin vasta syksyllä. No, kai se siitä. Osallistun oman  jaksamiseni mukaan.

Eiköhän tämä maanantai ole taas kuitenkin polkaistu käyntiin.